Tässä on koirani Veeti. Halusin tehdä hänelle oman osion koska olisihan se hullua olla kirjoittamatta meidän linnssiludesta.



Tällainen hän taas oli pentuna. Aivan erilainen. Häntä pelotti jopa keittiöön ja vessaan tuleminen. Uskalsi tulla keittiöön vasta puolenvuoden ikäisenä ja yli puolen vuoden ikäisenä vessaan.



Tässä hän on avannut kaksiminuutia sitten lahjapaketista pehmopossun joka vinkuu. Tästä kaksi minuutia niin lahja oli jo roskissa. =) Tämä oli viime jouluna otettu kuva.

Veeti 3v pitää kun "isi" laulaa hänelle omia sanoituksiaan ja porisee jänismetsästä. Niin tai kun hän ääntelee kummallisilla äänillään.


Meidän koirahan ei kerjää. Huomatkaa nuo kärsineet silmät aivan kuin elämän loppu olisi edessä.


Tällälailla hän käyttäytyy kun saan jonkun idean ja kysyn Veetin mielipidettä asiaan tai jos puhumme hänestä jotain järjetöntä =)

Myös Veeti tykkää olla Prännärissä ja hän sai olla irti lähimaastossa. Eikä Veeti Prännärissä kauas mene ja yleensä kun hän on irti ei häntä kiinosta ihmiset vaan useinmiten alkaa ajaa jänistä. Sitä jänistä hän ei ole vielä saanut kertaakaan kiinni. Ja sanotaan että se Prännärin jänis on vanha ja ollut samassa paikkaa vaikka mökkejä on tullutkin paljonkin.



Koiramme myös juttelee meille. On saanut kerran sanottua Anna Tillkumuorin avustuksella ja kerran haluan minun ja "isin" avustuksella. Tietysti niinkuin koirat voivat ei niin selvästi mutta sinnepäin. On hän laulanutkin Jaanan sylissä, matkalla Prännäriin koska oli niin pieni vielä ja autossa ei ollut tilaa ettei olisi istunut jonkun sylissä. Tässä hän haukottelee minun ja "isin" jutuille =)

 Hän rauhoittuu kokonaan silloin kun talossa ei ole vieraita ja me molemmat olemme kotona. Lammaskoira maiset piirteet rassaavat hänen elämäänsä ja niihin haemme apua ensitilassa jotta pärjäämme hänen kanssaan. Yksin jääminen ei pentuna ollut ongelma vaan nyttemmin kun ikää hänelle tullut lisää. Kaikki on kokeiltu, Dap laitteet olleet pennusta asti helpotamassa totuttelua uuteen ympäristöön. Haukkupanta joita on ollut kaksi  ja sitä iloa kesti tasan kaksi kuukautta. Ensimmäisessä oli valmistus virhe ja toisen hän hajotti itse, kongi- kokeilimme sitä ja se toimi kaksiviikkoa kunnes hajotti kongin säpäleiksi ja kaikki alkoi alusta, kankainen kuonokoppa joka ei estänyt juomista, oksentamista, syömistä ei kestänyt kokeiluhetkeäkään kun oli jo hajoittanut sen. Dap- oli myös tuolloin kokoajan käytössä. Mutta lopulta jätimme senkin pois kun huomasimme ettei se todellisuudessa auttanut enää. Olimme kokeilleet omaa nukkumapaikkaa olohuoneessa siksi aikaa kun olemme pois, musiikkia aina päälle kun jätetään yksin, ikkunat ja verhot kiinni jolla estetään turha haukkuminen,  pienennetään oleskelu aluetta, jätetään meidän tuoksuisia vaatteita, Mutta mikään ei ole toiminut niin että haukkuminen/vinkuminen/ulvominen loppuisi.


Tämä koira pelkää myös hoitotilanteita. Hän haluaisi itse mieluusti hoitaa itsensä mutta kynnet jää hieman pitkiksi. Olemme jättäneet kynsien väkipakolla leikkaamisen ja suunnittelemme typistystä. Koiran oman sressaamisen vähentämiseksi. Harjaamista, pesua ja saunomista hän rakastaa, häntä pitää jopa toppuutella ettei nyt aivan joka viikko kuitenkaan. Bebanthenia hän on antanut laittaa anturoihinsa kun muita tuoksuja hän ei tunne niin hän alkaa automaattisesti puolustautua meitä vastaan. Korvatippoja ollaan laitettu mutta ilman painimista niitä ei hänelle saa. Se ollaan sitten jätetty pois kokonaan, voi niitä sitten eläinlääkärissä laittaa jos on oikeasti tarvetta. Ajokoirille kyllä suositeltaisiin niitä ehkäisemään korvatulehduksia. Koiramme on myös asustellut yhdeksän kuukautta häkissä ja omassa kopissa ja aina välillä ollut "kyläilemässä" sisällä. Sekin voi liittyä oman itsensä jatkuvaan puolustamiseen. Olemme leikanneet hänet ja näin jo yrittäneet jotain radikaalia mutta eläinlääkäri jostain kumman syystä sanoi kaikkien pelkäämät sanat: en ole koskaan tavannut tälläista koiraa. 



Pistäkäähän vinkkiä jos keksitte jotain meidän oman "apinan korjaamiseen" =)